Uusia rakentamisen sääntelyjä. Sisäilmasäädös tuli voimaan 1.1.2018

Säädös 1009/2017

Ympäristöministeriön asetus uuden rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta tuli voimaan 1.1.2018!

Asetus määrittelee uuden rakennuksen sisäilmaston ja ilmanvaihdon suunnittelua sekä rakentamista ja koskee myös rakennuksen laajennusta sekä kerrosalaan laskettavan tilan lisäämistä.  Asetus ei koske ”kesämökkejä” eli asuinrakennuksia joita käytetään vähemmän kuin neljän kuukauden ajan vuodesta.

Asetuksessa on muutamia ”hauskoja” yksityiskohtia, jotka parantavat asumisen miellyttävyyttä kuten lämmityskauden ulkopuolella lämpötila ei saisi nousta yli 27 asteen. Tässä tulee insinööreille aika iso haaste, sillä nykymuodin mukaan arkkitehdit piirtävät oleskelutiloihin mahdollisimman suuria ikkunapintoja. Edellisessä asunnossamme (rakennusvuosi 2014) oleskelutilan ikkunat olivat kokoa 220 cm x 230 cm. Näitä oli tilassa 4 kpl. Talvella huoneen ikkunapuoleisen 1/3:n lämpötila ei noussut yli 16 asteen ja kesällä aurinkoisena päivänä mitatut arvot ylittivät 50 astetta. Parketti uusittiin siis kerran vuodessa. Rakennuttajan piikkiin. Asetuksessa vastuu siirtynee suunnittelijalle?

Kävin keskustelua arkitehdin kanssa asiasta ja perustelu oli, että Suomessa tarvitaan isoja ikkunapintoja vähäisen valon ja auringon lämmön vuoksi. Talvella valoa tuli samalla tavalla kuin aiemminkin eli hämärää oli  ja auringon tuottamaa lämpöä siis aivan tarpeeksi kesällä. Talvellahan aurinko ei juuri lämmitä. Uusi asetus tulee siis tarpeeseen. Nähdäkseni ongelmaksi tulee se, että arkkitehti suunnittelee talon omien ulkonäkomieltymyksiensä mukaan ja insinöörien tehtäväksi on etsiä ratkaisut, joilla rakennus saadaan asetusten mukaiseksi.

Mitä rakentamisen asetuksilla saadaan aikaan?

Teknisella sääntelyllä saadaan aikaiseksi sairaat tilat, joiden kustannukset nousevat taivaisiin. Samaan aikaan kun yritetään saada työtä kilpailukykyisemmäksi, niin työn vaihdanta-arvo pienenee merkittävää vauhtia. Toisin sanoen asumisen kustannukset kasvavat siihen malliin, että muuhun kulutukseen jää yhä vähemmän.