Miksei lapsia enää innosteta tekniikan rakenteluun

Silloin kun olin nuori, niin rakenneltiin paljon itse. Oma elektroniikka-harrastus lähti vahvistimien rakentelusta. Ruuvattiin tappeja lautaan ja wirettämisellä oli ihan aito merkitys. Muuntajatkin painoivat kiloja eikä grammoja…

Kaikki alkoi, kun kansakouluikäisenä sain Ilmari Jäämaan Nuoren kokeilijan ja keksijän kirjan vuodelta 1937… Tai niillä main. Tarkkaa nimeä saatikka julkaisuvuotta en enää muista, mutta nimi oli vetoava. Saattaa olla, että vieläkin se löytyy jostain kirjalaatikosta kellarista. Mikäli saatte käsiinne, niin suosittelen ehdottomasti! Käsittääkseni uudistettuja painoksia julkaistiin aina 50-luvulle asti. Moni vanhempi ingenjööri on saanut virikkeensä kirjasta.

Ah se oli silloin…

Monessa kohtaa kirjassa on virityksiä joita ei enää saisi rakentaa. Vaikka eivät ne oikein tehtynä ole sen vaarallisempia kuin ammattihenkilöidenkään rakentamat. Saattavat jopa olla turvallisempia. Jostain tuntemattomasta syystä viranomaiset luulevat olevansa viisaampia tai ainakin kyvykkäämpiä kuin muut ihmiset.  Vaikka eihän se niin ole.

Kyberpunkkarit pitivät vanhan ajan virityksiä kauniina. Minusta nykyiset minimalistiset viritykset ovat vetoavampia. Ollaan vihdoin menossa kohti sitä maailmaa, jota kuvittelin joskus 70-luvun alussa 2000-luvulla olevan. Ehkä joskus tulee se lentävä autokin Jetsonien tyyliin. (Jetsonit [engl. The Jetsons] on yhdysvaltalainen piirrossarja, jonka tuotti Hanna-Barbera Productions 1960-luvulla.)